Johdatus on kasvamista ja muuttumista

johan_candelin_3_pieni
- Jumala kouluttaa meitä panemaan hänet kaikessa etusijalle, jolloin tiedämme, mitä hän haluaa meidän tekevän, toteaa rovasti Johan Candelin. Hänet Jumala on johdattanut toimimaan muun muassa kansainvälisen uskonnonvapausjärjestö First Step Forumin toiminnanjohtajana sekä Maailman Evankelisen Allianssin edustajana YK:ssa.

Johan Candelin haluaa aluksi painottaa oikeaa lähestymistapaa Jumalan johdatukseen.

– Johdatus ei ole sitä, että elämme omaa elämäämme ja yhtäkkiä kysymme: ”No niin Jumala, mitä haluat minun tekevän?” Olen tullut siihen lopputulokseen, että enemmänkin Jumala haluaa muovata meidät ihmisiksi, jotka tietävät, miten toimia tietyssä tilanteessa.

Candelinin mukaan lähtökohtana on antaa Jumalalle koko elämänsä, myös maineensa.

– Moni miettii, mitä opiskelukaverit, vanhemmat tai sukulaiset ajattelevat hänestä. Emme ole vapaita seuraamaan Jumalan tahtoa, jos välitämme maineestamme. Tärkeintä on kysyä itseltään: mitä Jumala minusta ajattelee?
Candelin puhuu vertauksenomaisesti kahdesta rakennusprojektista.

– Ihminen haluaa olla jotain, rakentaa korkeita torneja, olla kuuluisa ja menestyä. Tässä voidaan käyttää myös uskontoja. Mutta armosta saamme olla mukana Jumalan rakennelmassa, jossa Hän on aina ensimmäisellä sijalla. Ammatti, raha, kulttuuri ja perhe ovat hyviä asioita, mutta jos ne ovat tärkeämpiä kuin Jumala, niistä tulee epäjumalia.

Siunatessaan saa siunauksen

Johan Candelin koki aikoinaan kutsumusta papin ammattiin. Kirkkoherran poikana hän kertoo nähneensä, että isän elämä oli antoisaa.

– Opiskeluaikanani huomasin, että kristinusko on joko todella tylsää tai sitten tosi mielenkiintoista, jos uskomme, että Jumala haluaa ohjata elämäämme. Aloin huomata pikkuhiljaa, että usko todella toimii. Jos en etsi omaa kunniaani vaan Jumalan kunniaa, hän kyllä johdattaa. Tässä on kuitenkin heitettävä itsensä täysin johdatukseen luottaen siihen varmasti.

Candelin korostaa, että Jumalan johdatusta voi kokea missä tahansa ammatissa.

– Jumala tarvitsee ihmisiä yhteiskunnan joka alalla. Lähtökohta on, teenkö tämän itselleni vai palvelenko kanssaihmisiäni. Nyky-yhteiskunta vahvistaa itsekeskeisyyttä: hanki rahaa ja tavaraa, niin olet onnellinen. Jumalan valtakunta taas on sitä, että unohdat itsesi ja rakastat lähimmäistäsi.

– Kun lähtee opiskelemaan, kannattaa miettiä, onko valitsemallaan alalla ja uralla siunaukseksi muille ihmisille vai tuoko se vain hyvän palkan ja aseman. Mikään asia maailmassa ei anna niin paljon tyydytystä kuin se, että saa siunata ja auttaa toista ihmistä.

Aina ei tarvitse edes kysyä

Candelin toimii myös vainottujen kristittyjen oikeuksia ajavan Marttyyrikirkon ystävät -järjestön puheenjohtajana. Hän oli mukana perustamassa yhdistystä vuonna 1982, jolloin hän työskenteli Kokkolan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherrana.

– Huomasin, että Suomessa elettiin laatikossa: ei tiedetty, mitä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella. Neuvostoliitossa ihmisiä kidutettiin sen takia, että he uskoivat Jeesukseen. Tämä herätti suuren kysymyksen, kuuluuko asia minulle. Jumala osoitti minulle, että he ovat veljiämme ja sisariamme, joita tulee auttaa.

Alkaessaan auttaa vainottuja kristittyjä Candelin ei epäillyt, etteikö olisi toiminut johdatuksessa.

– Kun joku istuu vankilassa uskonsa tähden, minun ei tarvitse kauan rukoilla Jumalan tahtoa asiassa. Tiesin, että Jumala haluaa minun auttavan tätä ihmistä ja tekevän kaikkeni.

– Jos ihminen ei uskalla ulos laatikostaan näkemään, kuinka suuri Jumalan valtakunta on ja kuinka Jumala toimii arjessa, uskonelämästä tulee joko hyvin itsekeskeinen tai hyvin tylsä. Uskon, että jos avaa sydämensä Jumalan antamille tehtäville, elämä ei ole tylsä minuuttiakaan.

Työn hedelmä näkyy ajallaan

Marttyyrikirkon ystävät toimii nyt 33 maassa. Työtä riittää, sillä maailmassa on arviolta 200 miljoonaa kristittyä, joita vainotaan uskonsa tähden.

Työssä kärsivien hyväksi voisi helposti lannistua, sillä tarve on niin suuri, ettei yksi ihminen tai järjestö ehdi auttaa kaikkia. Candelin toteaa, että oleellista on tehdä se, minkä voi.

– Olen oppinut, ettei tuloksia tarvitse nähdä heti. Kun luottaa Jumalaan ja tekee hänen valtakuntansa hyväksi jotain, aikanaan se kantaa hedelmää. Minun ei tarvitse saada kiitosta, vaan ilo on siinä, että saan antaa tai tehdä jotain. Jumala antaa tulokset sitten, kun Hänen aikansa on, vaikka en koskaan näkisikään niitä.

– Jumalan valtakunnan työhön ei pidä lähteä sillä mielellä, että ”jos en näe tuloksia, olen väärällä tiellä ja lopetan”. Meillä on usein niin kiire. Jumalan perspektiivi on paljon pidempi. Kysymys on, luotammeko todella Jumalaan. Jos luotamme, niin tiedämme että hän vastaa.

Candelin ei kuitenkaan kannusta tuudittautumaan passiivisuuteen.

– Jos ajattelemme, että vaikka en tekisi mitään, Jumala kuitenkin tekee jotakin, silloin aliarvioimme tehtävän, jonka hän on meille antanut.

Mistä johdatuksen tunnistaa?

Jumalan johdatuksen tunnistamiseksi tarvitaan Johan Candelinin mukaan järkeä, Jumalan Sanaa ja Pyhää Henkeä. Ensimmäinen lähtökohta on, ettei Jumala koskaan johdata Raamatun vastaisesti.

– Järkeä tulee käyttää niin paljon kuin mahdollista, mutta se ei aina riitä. Joudumme tilanteisiin, joissa emme voi järjellä tietää, mitä Jumala haluaa. Tarvitaan jatkuvasti avointa suhtautumista Pyhään Henkeen, jotta hän voi vahvistaa meille, mitä tulisi tehdä. Itse en yleensä kuule ääntä ylhäältä vaan rukoilen, kun pitää tehdä ratkaisu. Seuraavana päivänä yks kaks vain tiedän mitä tehdä, ikään kuin joku olisi kertonut minulle.

Isojen valintojen tekemiseksi Candelin ehdottaa kolmen kohdan tsekkauslistaa: onko päätös Raamatun mukainen, onko se hyväksi muillekin ihmisille ja vahvistaako ympäristö tai toinen ihminen asian.

– Jos olisin epävarma jostakin asiasta, pyytäisin uskonveljeä tai -sisarta rukoilemaan asian puolesta. Jumala ei tarkoittanut meitä yksinäisiksi ratsastajiksi. Ei kannata äkkiä tehdä suuria ratkaisuja, vaan kannattaa pyytää kristittyjä ystäviä rukoilemaan asian puolesta.

Jumala kantaa vaikeuksien läpi

Vuonna 2002 Johan Candelin perusti First Step Forum -verkoston, joka koostuu diplomaateista, poliitikoista, lakimiehistä ja toimittajista. Verkosto pyrkii tunnistamaan uskonnonvapautta uhkaavia yhteiskunnallisia trendejä, ennakoimaan mahdollisia ongelmia ja puuttumaan niihin jo varhaisessa vaiheessa.

Työssään Candelin kohtaa jatkuvasti kristittyjä, joille Jumalan johdatus ei ole merkinnyt helppoa tietä.

– Jeesuksen seuraajan elämä voi jopa olla vaikeampi, koska uimme vastavirtaan.

– Monesti helpompi olisi olla enemmistön kannalla, varsinkin jos uskon tunnustamisesta seuraa, että saat potkut tai joudut vankilaan.

– Jeesus on kuitenkin luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka, vaikka olisimme vankilassa tai sairaalassa. Jumala ei vie meitä iankaikkiseen elämään vaikeuksien ohi, vaan niiden läpi.

Candelin kertoo esimerkin luottamuksesta Jumalaan vainojen keskellä, joka on tehnyt häneen syvän vaikutuksen.

– Tutustuin kymmenen vuotta sitten Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhattiin ja seurasin hänen elämäänsä. Hän eli jatkuvasti murhauhan alla ja tiesi sen, mutta luotti Jumalaan ja sanoi olevansa valmis siirtymään iankaikkisuuteen.

– Kerran tapasimme Dubaissa ja kuvasin kahden minuutin todistuspuheenvuoron, jossa Bhatti kommentoi häneen kohdistuneita murhayrityksiä. Hän halusi kertoa koko arabimaailmalle, että Jeesus on voimakkaampi, koska Jeesus antaa anteeksi.

Kolme kuukautta myöhemmin Bhatti ammuttiin kuoliaaksi. Candelin lähetti kuvaamansa videon kansainvälisille uutisyhtiöille, joiden kautta se levisi maailmalle.

– Videolla Bhatti sanoi antavansa murhaajilleen anteeksi, koska oli itse saanut niin paljon anteeksi Jeesukselta. Tämä esitettiin kaikilla suurilla islamilaisilla tv-kanavilla ja internetsivuilla. Bhatti rukoili aina, että hänellä olisi tilaisuus todistaa Jeesuksen rakkaudesta arabimaailmalle, ja näin se tapahtui.

Uskolla on kädet ja jalat

Kertomukset marttyyreistä saattavat suomalaisesta uskovasta kuulostaa siltä, kuin kyse olisi erityisistä ”uskon sankareista”. Johan Candelinin mukaan jokainen voi kasvaa käytännön luottamuksessa Jumalaan.

– Ensinnäkin kannattaa kuunnella sellaista opetusta, joka vahvistaa uskoamme, eikä sellaista, joka kyseenalaistaa Raamatun totuutta. Tämä on tärkeä valinta. Toiseksi tulisi olla avoin vastaanottamaan ja seuraamaan, mitä maailmassa tapahtuu hengellisesti. Suomalaisista lehdistä emme paljon lue siitä voimakkaasta herätyksestä, jota maailmalla tapahtuu.

Lopuksi Candelin kehottaa ottamaan uskon askeleita, mikä jää hänen mielestään usein liian vähälle huomiolle.

– Hyväksymme tiettyjä teologisia teesejä, istumme kirkossa ja olemme samaa mieltä papin kanssa. Mutta Jumalan valtakunta menee eteenpäin niin, että uskomme sanan ja toimimme sen mukaan. Usko on jatkuvaa liikettä. Se ei ole vain keinutuolissa istumissa, vaan raamatullinen usko saa aina kädet ja jalat, joilla auttaa ja kävellä eteenpäin.

Haastattelu: Sari Nuutinen, kuvat: Marttyyrikirkon ystävät, Johan Candelinin arkisto

Artikkeli on julkaistu alun perin Arkki-lehden numerossa 4/2013. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.