Johtamisen ja kutsumuksen jäljillä

taaltonen1
Pappi ja kirjailija Tapio Aaltonen on nykyisin johtamisen kehittäjä. Hän haastaa tulemaan tietoiseksi siitä, kuka minun elämääni oikeasti johtaa.

Tapio Aaltonen on toiminut vuosikymmenten ajan erilaisten yhteisöjen johtajana. Hän tietää paljon yhteisöjen ja yritysten toimintaprosesseista.

– Hyvinvointi ei tule välttämättä siitä, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa, Aaltonen aloittaa.

Nykyään ihmiset harrastavat paljon liikuntaa ja ovat tietoisia siitä, mitä he syövät. Henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeää. Aaltosen mukaan uupuminen ei ole ensisijaisesti vanhojen vaan nuorten ja lahjakkaiden ihmisten ongelma.

Aaltonen ymmärtää ihmisen vajavaisuutta ja haluaa antaa tilaa alakuloisuudelle.

– On positiivista, jos ihminen kokee joskus olevansa väsynyt, on siipi maassa. Ihminen voi kaikkein parhaiten, kun hän myöntää nämä erilaiset tunteet.

Aaltosen mukaan työyhteisön tulisi antaa tilaa tällaisille kokemuksille.

– Ei meidän heti tarvitse ruveta tsemppaamaan. Emme aina kestä sitä, että toinen on vähän väsynyt. Tai emme kestä sitä itsessämme, Aaltonen sanoo.

 
Maaninen touhuaja on Aaltosen mielestä pikaisen pysähtymisen tarpeessa.

– Kun maanisuus iskee, mieti silloin mitä haluat ja toivot elämältä. Olisi hyvä, että ihmisellä olisi kerran päivässä hetki, jolloin hän vähän kyselisi suuntaa. Itselläni on ollut kerran vuodessa tapana inventoida omaa elämääni päivän tai kaksi. Olen vetäytynyt miettimään, mitä päämääriä minulla on ja mihin haluan keskittyä.

Aaltonen kehottaa selvittämään, johtavatko ihmistä ulkoiset tekijät vai hänen omat elämänarvonsa.

– Mieti mikä on se tapa, jolla voit koota itsesi. Onko se kirkonpenkissä vai missä. Kristillinen perinne tarjoaa tähän paljon mahdollisuuksia.

Kun johdat muita

OPKO on koko olemassaolonsa ajan toiminut johtajuushautomona kasvattamalla johtajia seurakuntiin ja yhteiskunnan eri sektoreille. Aaltosen mukaan voimme kehittää johtajuuden ominaisuuksia itsessämme harjoittelun ja tiedostamisen avulla.

– Odotamme johtajalta oikeudenmukaisuutta. Jos hän jää kiinni valehtelusta, hän menettää uskottavuutensa. Myös rohkeus on tärkeää. Johtajan tulee olla rohkeasti sen takana mitä hän ajattelee, hän ei saa olla ryhmän vietävissä.

Johtajuuteen liittyy myös muutokseen johdattaminen. Jos johtaja petaa vaan omia asemiaan ja pelaa varman päälle, hän on säilyttäjä eikä muutokseen johtaja.

Johtajan tehtävä on viedä tuttuihin ajattelutapoihinsa kangistuva ryhmä ulos totutusta ja turvallisesta kaavasta.

– Johtajan pitää miettiä, miksi hän ylipäätään on johtaja. Olenko johtaja sen tähden, että johtajuutta arvostetaan ja siitä saa parempaa palkkaa? Ainoa hyvä syy olla johtaja on se, että se on kutsumus. Johtaminen on palvelemista.

Myös alainen voi olla osa johtajuutta. Johtaminen ei koskaan ole yksilösuoritus, vaan ryhmään kuuluva asia. Johtajuus on johtajassa, mutta se on myös koko ryhmässä.

– Yhteisön jäsenenä tehtäväni on ottaa selvää yhteisön perustehtävästä, ottaa tämä tehtävä todesta ja olla sille lojaali. Lojaalius ei kuitenkaan tarkoita sokeaa seuraamista. Jos näen johtajan johtavan huonosti, minulla on oikeus puuttua asiaan. Kypsä johtaja osaa ottaa vastaan hankalatkin kysymykset.

Johtajaa saatava arvostella

Hengellinen ja muodollinen valta ovat molemmat voimakkaita aseita. Aaltosen mielestä ne pitäisi pitää erillään. Ääriliikkeissä johtajat käyttävät molempia.

– Luterilaisissa kuvioissa näin ei yleensä käy. Mutta on hyvä tunnistaa, että hengellinen valta on suuri valta. Alaisen on myös hyvä ymmärtää, puhuuko johtaja nyt hengellisestä asemasta käsin vai johtajuuden näkökulmasta. On äärettömän tärkeää pitää nämä erillään, Aaltonen alleviivaa.

– Hengellinenkin johtaja kaipaa kiitosta, eikä siinä ole mitään pahaa. Häntä ei kuitenkaan tule nostaa jalustalle.
Aaltosen mukaan hengellisen johtajan sanomisia pitää saada arvostella. Jos hengellinen johtaja esittää tiukan mielipiteen jostakin asiasta, yhteisön tulee voida kyseenalaistaa sanotut asiat. Johtajallekin tekee hyvää, ettei hänellä ei ole sokeita seuraajia. Kukaan johtaja ei ole täydellinen.

Kutsumus tuo hyvinvointia

Tapio Aaltonen on tutustunut antiikin ajan ajatteluun. Hän lainaa Aristoteleen ajatusta: Kutsumus on siellä missä intohimo kohtaa maailman tarpeen. Aaltosen mukaan kutsumus voi kehittyä maailman sykkeen mukana.

– Tilanteet maailmassa muuttuvat ja kutsumuskin voi vaihtaa muotoaan, mutta se on kuitenkin jotakin pysyvää. Se on joku, jota kohti kuljet. Voit ajoittain kadottaa sen, mutta sitten löydät sen taas.

Myös elämän kivut ja epäonnistumiset hiovat kutsumusta.

– Kutsumus kasvaa haaveista ja haavoista. Särkyminenkin on osa kutsumisen löytämistä.

 
– Särkymiseen liittyy pysähtyminen ja myös palautteen hakeminen toisilta. Kun juttelet muiden kanssa, tulet tietoiseksi tilanteestasi ja oletkin jo matkalla kohti jotakin uutta.

– Kutsumus on tarkoituksen kokemisen taito. Se on se kohta, missä koet syvimmän tarkoituksen ja merkityksen.

Pappina ja yrittäjänä Tapio Aaltonen saa toteuttaa omaa kutsumustaan sekä työssään että vapaa-ajalla.

– Kristittynä koen tärkeäksi, että minulla on hengellinen palvelupaikka. Nyt olen eniten mukana HelsinkiMissiossa. Koen myös ansiotyöni hengellisenä kutsumuksena, vaikka se ei tapahdukaan hengellisissä puitteissa. Maallinenkin työ on hengellistä, kun sen ymmärtää oikein.

Teksti ja kuvat: Ilkka Kontturi
Artikkeli on julkaistu alun perin Arkki-lehden numerossa 4/2012. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Kirja_mainos_syvatty_pieni_web

Tilaa 3T jäsenhintaan

Suosittu OPKOn julkaisema uutuuskirja tarjoaa raikkaan kokonaisnäkemyksen tasapainoisesta elämästä kristittynä. Siihen kuuluu Jumalan tunteminen, itsensä tunteminen ja kutsumuksen tunteminen. Hinta varsinaisille jäsenille 10 euroa.

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
Yliopistonlehtori Olli-Pekka Vainio
Rakasta Jumalaa kaikilla ajatuksillasi

“Varo miestä, joka lukee vain yhden kirjan”, kristillisen opin asiantuntija Olli-Pekka Vainio haastaa. Saarnatuoli olisi hänen mielestään loistava paikka opettaa ihmisiä ajattelemaan paremmin.

Opetukset

Kuvassa on puu vihreää taustaa vasten.

Viisaus, paratiisi ja bad apple

Pitäisikö kristityn sulkea aivonsa Raamattua lukiessa? Ateistien hyökkäyksissä näin väitetään – ja yllättävää kyllä moni tavallinen suomalainen kuvittelee samoin. Vanha Nietzsche esitti, että Raamatussa ei ole yhtään järkevää käskyä. Jumala

Apologianurkka
Miikka Niiranen

Vapauden vangit

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Suomalaisessa kulttuurissa on mielenkiintoinen sekakäsitys vapaudesta. Toisaalta täällä on voimissaan ihanne alkukantaisesta metsänihmisestä vapaana vaeltavana salojen sankarina. Kesäisin se pääsee keskiäkäisessä

Kolumnit

Ossi Lehtihuhta

Vain yksi on Totuus, kaikille

Jeesus on vertaansa vailla oleva suunnistuksen ratamestari. Hänen reitillään toimii Jumalan Sana lamppuna ja valkeutena, kirjoittaa kauppatieteiden opiskelija Ossi Lehtihuhta.