Tapio Aaltonen on toiminut vuosikymmenten ajan erilaisten yhteisöjen johtajana. Hän tietää paljon yhteisöjen ja yritysten toimintaprosesseista.
– Hyvinvointi ei tule välttämättä siitä, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa, Aaltonen aloittaa.
Nykyään ihmiset harrastavat paljon liikuntaa ja ovat tietoisia siitä, mitä he syövät. Henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeää. Aaltosen mukaan uupuminen ei ole ensisijaisesti vanhojen vaan nuorten ja lahjakkaiden ihmisten ongelma.
Aaltonen ymmärtää ihmisen vajavaisuutta ja haluaa antaa tilaa alakuloisuudelle.
– On positiivista, jos ihminen kokee joskus olevansa väsynyt, on siipi maassa. Ihminen voi kaikkein parhaiten, kun hän myöntää nämä erilaiset tunteet.
Aaltosen mukaan työyhteisön tulisi antaa tilaa tällaisille kokemuksille.
– Ei meidän heti tarvitse ruveta tsemppaamaan. Emme aina kestä sitä, että toinen on vähän väsynyt. Tai emme kestä sitä itsessämme, Aaltonen sanoo.
Maaninen touhuaja on Aaltosen mielestä pikaisen pysähtymisen tarpeessa.
– Kun maanisuus iskee, mieti silloin mitä haluat ja toivot elämältä. Olisi hyvä, että ihmisellä olisi kerran päivässä hetki, jolloin hän vähän kyselisi suuntaa. Itselläni on ollut kerran vuodessa tapana inventoida omaa elämääni päivän tai kaksi. Olen vetäytynyt miettimään, mitä päämääriä minulla on ja mihin haluan keskittyä.
Aaltonen kehottaa selvittämään, johtavatko ihmistä ulkoiset tekijät vai hänen omat elämänarvonsa.
– Mieti mikä on se tapa, jolla voit koota itsesi. Onko se kirkonpenkissä vai missä. Kristillinen perinne tarjoaa tähän paljon mahdollisuuksia.
Kun johdat muita
OPKO on koko olemassaolonsa ajan toiminut johtajuushautomona kasvattamalla johtajia seurakuntiin ja yhteiskunnan eri sektoreille. Aaltosen mukaan voimme kehittää johtajuuden ominaisuuksia itsessämme harjoittelun ja tiedostamisen avulla.
– Odotamme johtajalta oikeudenmukaisuutta. Jos hän jää kiinni valehtelusta, hän menettää uskottavuutensa. Myös rohkeus on tärkeää. Johtajan tulee olla rohkeasti sen takana mitä hän ajattelee, hän ei saa olla ryhmän vietävissä.
Johtajuuteen liittyy myös muutokseen johdattaminen. Jos johtaja petaa vaan omia asemiaan ja pelaa varman päälle, hän on säilyttäjä eikä muutokseen johtaja.
Johtajan tehtävä on viedä tuttuihin ajattelutapoihinsa kangistuva ryhmä ulos totutusta ja turvallisesta kaavasta.
– Johtajan pitää miettiä, miksi hän ylipäätään on johtaja. Olenko johtaja sen tähden, että johtajuutta arvostetaan ja siitä saa parempaa palkkaa? Ainoa hyvä syy olla johtaja on se, että se on kutsumus. Johtaminen on palvelemista.
Myös alainen voi olla osa johtajuutta. Johtaminen ei koskaan ole yksilösuoritus, vaan ryhmään kuuluva asia. Johtajuus on johtajassa, mutta se on myös koko ryhmässä.
– Yhteisön jäsenenä tehtäväni on ottaa selvää yhteisön perustehtävästä, ottaa tämä tehtävä todesta ja olla sille lojaali. Lojaalius ei kuitenkaan tarkoita sokeaa seuraamista. Jos näen johtajan johtavan huonosti, minulla on oikeus puuttua asiaan. Kypsä johtaja osaa ottaa vastaan hankalatkin kysymykset.
Johtajaa saatava arvostella
Hengellinen ja muodollinen valta ovat molemmat voimakkaita aseita. Aaltosen mielestä ne pitäisi pitää erillään. Ääriliikkeissä johtajat käyttävät molempia.
– Luterilaisissa kuvioissa näin ei yleensä käy. Mutta on hyvä tunnistaa, että hengellinen valta on suuri valta. Alaisen on myös hyvä ymmärtää, puhuuko johtaja nyt hengellisestä asemasta käsin vai johtajuuden näkökulmasta. On äärettömän tärkeää pitää nämä erillään, Aaltonen alleviivaa.
– Hengellinenkin johtaja kaipaa kiitosta, eikä siinä ole mitään pahaa. Häntä ei kuitenkaan tule nostaa jalustalle.
Aaltosen mukaan hengellisen johtajan sanomisia pitää saada arvostella. Jos hengellinen johtaja esittää tiukan mielipiteen jostakin asiasta, yhteisön tulee voida kyseenalaistaa sanotut asiat. Johtajallekin tekee hyvää, ettei hänellä ei ole sokeita seuraajia. Kukaan johtaja ei ole täydellinen.
Kutsumus tuo hyvinvointia
Tapio Aaltonen on tutustunut antiikin ajan ajatteluun. Hän lainaa Aristoteleen ajatusta: Kutsumus on siellä missä intohimo kohtaa maailman tarpeen. Aaltosen mukaan kutsumus voi kehittyä maailman sykkeen mukana.
– Tilanteet maailmassa muuttuvat ja kutsumuskin voi vaihtaa muotoaan, mutta se on kuitenkin jotakin pysyvää. Se on joku, jota kohti kuljet. Voit ajoittain kadottaa sen, mutta sitten löydät sen taas.
Myös elämän kivut ja epäonnistumiset hiovat kutsumusta.
– Kutsumus kasvaa haaveista ja haavoista. Särkyminenkin on osa kutsumisen löytämistä.
– Särkymiseen liittyy pysähtyminen ja myös palautteen hakeminen toisilta. Kun juttelet muiden kanssa, tulet tietoiseksi tilanteestasi ja oletkin jo matkalla kohti jotakin uutta.
– Kutsumus on tarkoituksen kokemisen taito. Se on se kohta, missä koet syvimmän tarkoituksen ja merkityksen.
Pappina ja yrittäjänä Tapio Aaltonen saa toteuttaa omaa kutsumustaan sekä työssään että vapaa-ajalla.
– Kristittynä koen tärkeäksi, että minulla on hengellinen palvelupaikka. Nyt olen eniten mukana HelsinkiMissiossa. Koen myös ansiotyöni hengellisenä kutsumuksena, vaikka se ei tapahdukaan hengellisissä puitteissa. Maallinenkin työ on hengellistä, kun sen ymmärtää oikein.
Teksti ja kuvat: Ilkka Kontturi
Artikkeli on julkaistu alun perin Arkki-lehden numerossa 4/2012. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.
