Jouni Lehikoinen, Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra
Lehikoiselle reformaatio merkitsee juurille palaamista ja uudistusta muistutusta siitä, että Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Lehikoinen painottaa sitä, että Luther on tuonut kirkkoon uskonvanhurskauden ytimen; yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta.
– Tätä ei saa unohtaa kirkon työssä eikä käydä kauppaa siitä, mikä on luovuttamattominta. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, että kirkko uskaltaa olla kirkko eikä yleisen mielipiteen perässähiihtäjä ajan keskellä.
Lehikoisesta kirkon tulisi pitää kiinni siitä, minkä varassa se on pari vuosituhatta kulkenut aikojen vaihdellessa. Hän on sitä mieltä, että Suomi tarvitsee uskonpuhdistusta kaikesta, mikä pyrkii hämärtämään ja sekoittamaan kristillistä uskoa. Hänestä seurakunnat tarvitsevat uudistusta ja paluuta juurille.
– Seurakuntien työntekijöiden tarvitsemaa herätystä tulisi rukoilla.
Lehikoisen mielestä seurakunnan työntekijöiden pitäisi muistaa, että he tai kirkon tilat eivät ole seurakunta, vaan ihmiset muodostavat seurakunnan. Hän sanoo, että työntekijä ei ensisijaisesti edusta seurakuntaa vaan Jumalaa.
– Kirkossa pitäisi puhua enemmän Jeesuksesta ja ymmärrettävällä kielellä. On mentävä ulos omalta mukavuusalueelta ihmisten keskelle kohtaamaan heitä mitä erilaisimmilla areenoilla.
Erika Ihalainen, lukiolainen
OPKOn nuorten toiminnassa mukana olevalle Erika Ihalaiselle, 17, tärkeintä reformaatiossa on Lutherin oivallus siitä, että ihminen pelastuu yksin armosta.
– Kuten reformaation aikoihin kirkko tarvitsi uudistusta, samalla tavalla jokainen meistä tarvitsee elämässään hengellistä uudistusta, Ihalainen aloittaa.
Hän tietää, että reformaation jäljet näkyvät kirkossa yhä tänä päivänä muun muassa saarnan aseman korostuksessa Sanan ja sakramenttien ohessa.
Ihalaisella on myös Suomelle asiaa.
– Nykypäivän Suomi tarvitsee Totuutta. Kalliona tulisi olla Jeesus ja kaiken tulisi pohjautua Raamattuun.
– Synti tulisi julistaa synniksi ja armo tulisi löytää Jeesuksen ristin luota. Suomi tarvitsee myös enemmän ihmisiä, jotka palavat Jeesukselle.
Erika ajattelee, että kristittyjen pitäisi ennen kaikkea viettää aikaa Jumalan kasvojen edessä.
– Meidän tulee anoa Jumalalta apua ja alkaa rukoilla, sekä lukemaan enemmän Raamattua. Kun vietämme Jumalan kasvojen edessä aikaa, se alkaa vaikuttaa meissä itsessämme ja näkyä ulospäin.
Ihalaisen mielestä kirkossa pitäisi puhua nimenomaan Raamatusta eikä Raamatun ulkopuolisista asioista. Hän painottaa myös maallikkoaktiivisuuden lisäämistä.
– Kirkossa tulisi puhua enemmän Raamatusta ja sen ytimestä, Jeesuksesta. Lisäisin myös paljon maallikkoaktiivisuutta kirkoissa, jolloin kirkko ei olisi enää niin monelle vain työpaikka, vaan aidosti Jeesusta palveleva seurakunta, Ihalainen päättää.
Taneli Skyttä, Lähetysyhdistys Kylväjän työaluevastaava
Skytälle reformaatio merkitsee mahdollisuutta tuntea rakastava Jumala, jonka kautta voi antaa ja saada anteeksi jokainen päivä. Skyttä toteaa, että tämä ansioton armo lienee suurin Lutherin jättämä jälki Suomen seurakuntiin maallikoiden arvostuksen ohella. Hän kertoo miettineensä paljon sitä, miten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta, ja että Jumalan valtaistuimen perustana on vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus.
– Meillä on suuri kiusaus elää sellaisessa hengellisessä kuplassa, joka rakentuu vain armolle ja oikeudenmukaisuudelle. Kumpikaan ei Raamatun mukaan voi toteutua ilman ulkopuolelta tulevaa totuutta ja vanhurskautta. Tarvitsemme molempia yksilöinä, kirkkona ja yhteiskuntana.
Skytän mukaan tarvitsemme uskallusta luottaa siihen, että Jumalan tahto on edelleen hyvä ja että hän edelleen tietää asiat paremmin kuin me.
Hän haluaa muistuttaa, että tarvitsemme paimenia ja hengellisiä johtajia.
– Tarvitaan paimenia, jotka uskaltavat häiritä meidän rauhaamme nostamalla päämme, jotta katsoisimme korkeammalle ja kauemmas. Näin pysymme suunnassa ja säilymme laumassa. Tarkoitan tässä paimenilla pappien ohella kaikkia muitakin hengellisiä johtajia ja esikuvia, myös maallikoita.
– Lauman jäsenten puolestaan tulisi paremmin ymmärtää se, että me tarvitsemme toisiamme, ei teoriassa vaan oikeasti, ja että laumaan mahtuu vielä muitakin. Tässä ei välttämättä ole kyse niinkään uskon puhdistamisesta kuin uskon ja elämän yhdistämisestä.
Skytän mukaan pelkät sanat eivät nykypäivänä toimi.
– Tarvitaan Jeesuksen tähden kokonaan elossa olevia ihmisiä, jotka elävät uskoaan todeksi eristämättä itseään heitä ympäröivästä todellisuudesta.
Skytän mukaan kirkossa tulisi puhua enemmän siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen arjessa oikeastaan on. Myös Pyhästä Hengestä hän haluaisi kuulla puhuttavan enemmän.
– Hän on yhä keskuudessamme, ja tarve Pyhän Hengen toiminnalle on todella yhä olemassa.
– Hänelle olisi kovasti tarvetta, sillä aika voimattomia olemme ilman itseämme tai mitään muutakaan muuttamaan.
Simo Horttanainen, Halti Huhtala, Tuomo Keskinen ja Sami Pietikäinen, Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat
Kirjoitus on julkaistu alunperin Arkki-lehden numerossa 2/2017.
