Pikaruokaa vai kestävää ravintoa?

cof-web
Kristinusko ei vastusta nauttimista. Raamatun opetusten mukaan elävä nauttii enemmän ja kauemmin.

Yleensä ruoka on sitä parempaa mitä tuoreimmista raaka-aineista se tehdään ja mitä pikemmin se syödään. Ei siis kannata syödä pikaruokaa, vaan valmistaa sapuskat itse. Herkullisen, terveellisen ja ravitsevan ruuan eteen pitää nähdä vaivaa. Ruokailusta tulee myös sosiaalisempi tapahtuma, kun ateria tehdään yhdessä. Pöydän ääressä sitten nautitaan yhteisestä ponnistuksesta ja onnistumisesta.

Samat periaatteet pätevät moneen muuhunkin. Nopeilla ja helpoilla ratkaisuilla harvoin saa kestäviä ja laadukkaita tuloksia. Kyse ei ole ainoastaan liikunnasta tai ravinnosta, vaan myös opiskelusta ja itsensä kehittämisestä. Läksyjä ei kannata kopioida kaverilta, koska silloin ei opi asioita eikä pääse läpi kokeesta.

Kurinalaisuus ei ole nautintojen kieltämistä

Kristinuskoon on aina liittynyt kurinalaisuuden ihanne, jota tarvitaan itsensä kehittämiseen. Riippumatta siitä kuinka hengellisiä olemme tai minkälainen suhde meillä on Jumalaan, jokainen elää jonkinlaisessa suhteessa ruumiiseensa. Emme voi ohittaa sitä ja sen tarpeita. Tai jos teemme niin, seuraukset ovat ennen pitkää vakavia. Jos ruumiimme ei ole kunnossa, mielemme masentuu. Emme jaksa lukea Raamattua tai rukoilla, jos olemme nukkuneet tai syöneet huonosti. Saati opiskella tai käydä töissä.

Toisaalta ympärillämme on paljon terveyteen, ruokaan ja treenaamiseen liittyviä ihanteita, joissa ainoa temppeli on oma keho ja sen kehittäminen on ainoa jumalanpalvelus. Emme kuitenkaan voi käyttää kaikkea aikaamme itsemme ympärillä. Tarvitsemme ihmissuhteita, vuorovaikutusta ja ennen kaikkea Jumalan läsnäoloon keskittymistä, jotta meistä kasvaisi hänen kaltaisiaan.

Tasapainoilua hengen ja ruumiin välillä

Kristityn tulee kamppailla ruumiinsa kanssa. Miten vaalin sitä ja miten kiellän sen pyyntöjä oikealla tavalla? Sopiva määrä liikuntaa, ei liikaa chiliä, suklaata eikä ollenkaan seksiä naapurin vaimon pedissä.

Kautta historian kristinusko on taiteillut lihan ja hengen välillä, maallisen ja taivaallisen kanssa. Antiikin lausahdus “terve sielu terveessä ruumiissa” oli tuttu ja arvossa pidetty myös varhaisen kirkon kristittyjen parissa. Kristityn tulee oppia hallitsemaan ruumistaan, jotta elämää eivät ohjaa satunnaiset oikut. Itsehillinnän kautta voin nauttia enemmän Jumalan hyvistä lahjoista. Opin käyttämään niitä sopivasti ja voin saada vähintään saman tai jopa suuremman nautinnon kuin rajattomalla ja tuhlaavalla käytöllä.

Raamatun ihmiskuva ei siis suhtaudu kielteisesti kehoon, vaikka niin monesti ajatellaan. Jännite nousee siitä, että tämän ajan maailma on avoin asioille, joista nauttiminen ei rakenna ruumistamme kestävällä tavalla. Mielihaluille periksi antaminen, itsemme hemmottelu viihteellä ja herkuilla on naamioitu tavoiteltaviksi asioiksi tai olen ansainnut ne rankan päivän päätteeksi. Sama pätee myös seksuaalisuuden alueella. Jumala haluaa, että nautimme seksistä mahdollisimman paljon. Siksi se tulee säästää turvalliseen aviosuhteeseen.

Luotu todellisuus on pelastukselle välttämätön

Uskomme on osa Jumalan luomaa todellisuutta. Lopulta uskon tasapaino löytyy suhteessa maailmaan ja omaan palvelutehtävään. Suhteessa Jumalaan ja toisiin eläminen auttaa meitä tuntemaan itseämme paremmin. Uskonelämän  tulee kanavoitua arjen keskelle, se ei ole keino miellyttää Jumalaa tai ansaita omaa asemaa Jumalan lapsena.

Jumalan lihaksi tuleminen antaa ruumiillisuudelle hämmästyttävän suuren arvon Raamatussa verrattuna sen aikaiseen kreikkalaiseen ajatteluun. Sielu vain oli merkityksellinen ja ruumis oli vain sielun vankila, josta tuli vapautua. Tätä vasten luodun todellisuuden arvoa alleviivaa kirkkoisien opetus “sitä ei ole lunastettu mitä ei ole omaksuttu”. Tällä he opettivat, että jotta ihmiset pystyttiin pelastamaan, Jumalan piti tulla ihmiseksi ja omaksua ihmisyys täysin. Siksi luotu todellisuus on välttämätön asia pelastumisen kannalta. Luominen on edelleen voimassa, vaikka se on syntiinlankeemuksen alaisuudessa. Jumala haluaa pelastaa ja korjata sen! Jeesus tuli maailmaan elämään todeksi Jumalan pelastussuunnitelmaa. Hän teki sen viettämällä aikaa syntisten kanssa. Jeesusta moitittiin siitä, mutta hän ei silti vetäytynyt pois apua tarvitsevien luota.

Varhaisilla kristityilläkin oli haasteita siinä, miten elää maailmassa. Heille Paavali opetti, että kristityn ruumis on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor 6:17-19). Yhtä järisyttävää ajatusta Jumalan ja ihmisen suhteesta saa hakemalla hakea. Se tarkoittaa, että meidän tulee pitää huolta ruumiistamme. Se, mitä teemme ruumiissamme, vaikuttaa hengelliseen todellisuuteen. Jeesuksen elämä on meille malli siitä, kuinka voimme luoda maailmaan hedelmällisen suhteen. Sellaisen, jossa voimme elää Jumalan rakkauden välikappaleina. Luotu todellisuus ei ole kuitenkaan vain pelastuksen väline. Se on lahja, josta on oikeus nauttia sen itsensä tähden.

Teksti: Pekka Ryhänen | Opiskelijatyön koordinaattori, Kuopion opiskelijatyöntekijä
Kirjoitus on julkaistu alunperin Arkki-lehden numerossa 2/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi tästä

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lähetetty-koulutus 2023

Tule kasvamaan yhdessä Jumalan lapsena ja opettelemaan elämään Jeesuksen lähettämänä Suomessa ja maailmalla. Lue lisää Lähetetty-koulutuksesta

pääsiäispysäkki

6.-9.4.23 Pääsiäispysäkki – Rukouksen ja hiljentymisen päivät Enä-Sepässä

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Kohti kumppanuuksien kulttuuria

Lähipiirin kutsuminen mukaan OPKOn työn kumppaneiksi ja ystäviksi on jännittävää ja sen voi oppia tekemään hyvin, sanoo johtava opiskelijatyöntekijä Pekka Ryhänen. Tämä on välttämätön suunta, sillä tulevaisuudessa järjestö on yhä enemmän yksityishenkilöiden lahjoitusten varassa.

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Lähettilään DNA

Jumala varustaa meidät lähettilään tehtävään. Hän myös eheyttää ja ei pakota ketään samaan muotiin, kirjoittaa teologian opiskelija Hanna Ojuva.